Millaista olisi, jos sinun ei tarvitsisi piilotella itseäsi enää kenenkään seurassa?

Ei enää jatkuvaa häpeää ja pelkoa siitä, mitä muut ajattelevat – vaan mahdollisuus aidosti olla oma itsesi. Pystytkö kuvittelemaan, millaista olisi elää elämää, jossa et mieti enää toistuvasti:
“Saanko sanoa tämän ääneen? Olenko nyt liikaa?
Näytänkö tyhmältä? Kuulostanko oudolta?”

Sen sijaan istut kahvilassa ystävän kanssa ja huomaat puhuvasi niin kuin oikeasti puhut. Et kiillota mielipiteitäsi, et pehmennä tunteitasi etkä selittele itseäsi jälkikäteen. Olet vain sinä, sellaisena kuin olet. Ja se riittää.

Kuvittele juhlat, joissa et vietä tuntikausia oman olemuksesi analysoimiseen. Et tarkkaile koko ajan, miten istut, nauratko hassusti tai miltä vaikutat. Voit puhua välillä ja välillä olla hiljaa, etkä kanna mukanasi jälkikäteen iskevää häpeää: “Miksi olin sellainen?”

Tämä ei ole mielikuva täydellisestä itsevarmuudesta, jossa mikään ei koskaan jännitä. Tämä on paljon realistisempi kuvaus todellisesta vapaudesta: siitä, että häpeä ja pelko eivät enää määritä, kuka sinä saat olla. Elämä, jossa et enää pyytele itseäsi anteeksi koko ajan.

Kun häpeä ja pelko eivät enää ole ohjaksissa, yksi konkreettinen muutos on tämä:

et enää pyytele itseäsi jatkuvasti anteeksi. Ei enää:

• omien lauseiden analysointia mielessäsi jokaisen kohtaamisen jälkeen
• pahoittelua omasta olemassaolosta: “Anteeksi kun häiritsin”, “Anteeksi kun olen tällainen”
• korjailuviestejä jälkikäteen, jotta et vain tulisi ymmärretyksi väärin

Sen sijaan alat huomata:

• Sanot jotain ja annat sen olla.
• Jos huomaat mokanneesi, voit korjata asian lempeästi ilman, että maailma romahtaa: “Hei, tajusin, että sanoin tuon vähän huonosti.”
• Et enää tarkkaile jokaisen ihmisen kasvoilta: “Kelpaanko varmasti?”

Tämä vapauttaa valtavasti tilaa läsnäololle. Olet enemmän läsnä tilanteessa ja vähemmän oman pääsi sisällä. Voit olla oma itsesi.

Ihmissuhteet, joissa et enää kutista itseäsi

Kun voit olla oma itsesi ilman jatkuvaa häpeän varjoa, ihmissuhteet alkavat tuntua erilaisilta. Tässä muutama esimerkki.

Istut ystävän kanssa sohvalla ja sanot suoraan: “Tänään olen vähän rikki, enkä jaksa esittää reipasta.”
Hän ei säikähdä, vaan jää siihen.
Sinun ei tarvitse heti korjata sanomaasi: “Mutta ei hätää, kaikki on ihan hyvin!”

Tai olet työpaikan lounaalla ja uskallat sanoa mielipiteesi, vaikka se ei ole enemmistön mielipide. Et jää sen jälkeen miettimään viikoksi, mitä muut nyt sinusta ajattelevat.

Tai tapaat uuden ihmisen ja huomaat, ettet rakenna mielessäsi esitystä “parhaasta versiosta” itsestäsi. Vastaat kysymyksiin aidosti ja rehellisesti. Jos et tiedä jotain, voit sanoa: “En tiedä.”

Onnistuminen ei tarkoita sitä, ettei kenelläkään koskaan olisi mielipidettä sinusta. Se tarkoittaa, että sisäinen suhteesi itseesi ei enää horju jokaisesta reaktiosta. Et ole enää muiden ihmisten – tai omien oletustesi muiden mielipiteistä – vanki.

Miksi tämä on niin arvokas muutos?

Kun voit olla oma itsesi ilman jatkuvaa häpeää ja pelkoa, moni syvempikin asia voi alkaa loksahtaa paikoilleen.

• Itsekunnioituksesi kasvaa.
• Kun et enää myy itseäsi halvalla, et myöskään hyväksy mitä tahansa kohtelua vain siksi, ettet halua aiheuttaa häiriötä.
• Rajat selkiytyvät.
• On helpompi sanoa “ei”, kun et koko ajan pelkää, että se tekee sinusta huonon ihmisen. Rajat eivät tunnu niin vaarallisilta, kun et hylkää itseäsi niiden takia.
• Yksinäisyys voi muuttua laadukkaammaksi yhteydeksi.

Sen sijaan että ympärilläsi olisi vain suhteita, joissa esität jotain versiota itsestäsi, alat luoda ihmissuhteita, joissa saat olla kokonaisempi ja aidompi. Ihmisten määrä voi välillä pienentyä, mutta yhteyden laatu syvenee. Sisäinen turvasi vahvistuu.

Kun et hylkää itseäsi häpeän hetkellä, hermostosi alkaa oppia: “Vaikka mokaan tai olen keskeneräinen, olen silti itseni puolella.”

Sinusta ei tule joku utopistinen, täydellinen ihminen. Sinusta tulee enemmän oma itsesi ja juuri sitä sinä ja läheisesi olette ehkä kaivanneet.

Miten oppia olemaan oma itsesi ilman jatkuvaa häpeää?

Se ei tapahdu yhdellä päätöksellä: “Tästä lähtien olen oma itseni!”, vaan muutos rakentuu pienistä, toistuvista hetkistä.

1. Huomaat häpeän ja pelon ajoissa

Tajuat:
“Ahaa, nyt alan taas pienentää itseäni, koska pelkään, mitä muut ajattelevat.”

2. Pysähdyt hetkeksi kuuntelemaan itseäsi

Et ala heti mukautua muiden tahtoon, vaan kysyt itseltäsi:
“Mitä minä oikeasti ajattelen?”
“Miltä minusta oikeasti tuntuu?”

3. Uskallat tuoda pienen palan aidosta itsestäsi näkyviin

Sen ei tarvitse olla mitään suurta.
Se voi olla yksi lause:
“Oikeasti olen tästä vähän eri mieltä.”
“Tämä vähän nolottaa, mutta…”
“Tarvitsen hetken aikaa miettiä.”

4. Et rankaise itseäsi jälkikäteen

Vaikka jännitti, et ala soimata itseäsi “liiallisesta rohkeudesta”.
Sen sijaan voit huomata:
“Olin äsken vähän enemmän oma itseni kuin ennen.”
Se on iso saavutus.

Kun näitä hetkiä alkaa kertyä lisää, sisäinen maailmasi muuttuu pikkuhiljaa. Et ole enää ihminen, joka pelkästään haaveilee omana itsenään olemisesta, vaan olet ihminen, joka elää sitä todeksi pieninä paloina. Ja jokainen pala tekee seuraavasta kerrasta vähän helpompaa.

Onko tämä mahdollista myös sinun taustallasi?

Moni ajattelee: “Mutta minun menneisyyteni ja traumani ovat liian isoja. Minä en voi olla koskaan noin vapaa.” Tai: “Olen liian vanha muutokseen.”

Mutta sinun ei tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi eikä tämän polun tarkoitus ole tehdä sinusta ekstroverttiä, aina itsevarmaa esiintyjää tai riskinottajaa, jos et aidosti ole sellainen. Tarkoitus on tehdä sinusta enemmän sinä – sellainen ihminen, joka voi olla luontevammin oma itsensä ilman, että häpeä ja pelko kontrolloivat jokaista hetkeä.

Jos huomaat sisälläsi ajatuksen: “Voi kun tuo olisi mahdollista…”, pidä siitä kiinni. Se voi olla se osa sinua, joka tietää, ettet ole syntynyt kantamaan väsyttäviä rooleja ja häpeää lopun ikääsi.

Matkaa kohti omaa, aitoa itseäsi voi kulkea vaiheittain ja turvallisesti. Olen koonnut kurssin, jossa tätä prosessia käydään läpi askel askeleelta hermostoharjoitusten, kirjoitustehtävien ja tunnetraumoihin keskittyvän syvätyöskentelyn avulla. Kurssi on luotu erityisesti niille, jotka kaipaavat lempeää syventymistä aiheeseen, ja se sopii erityisen hyvin myös niille, jotka tunnistavat itsessään kehityksellisen trauman vaikutuksia.

Jos haluat nähdä, miltä tämä polku voisi käytännössä näyttää juuri sinulle, löydät lisätietoja täältä.