Miksi häviät kaikille muille pääsi sisällä? Jatkuva vertailu ja riittämättömyyden tunne

Saatat huomata, että vertaat itseäsi muihin lähes huomaamatta. Kollegaan, joka on rohkeampi palavereissa tai kaveriin, joka treenaa säännöllisesti. Ehkä somessa on joku, jonka elämä näyttää olevan hallittua, mutta silti kevyttä. Itsensä vertaaminen muihin on melkein automaatio. Jokaisen kohdalla sisäinen laskelmasi menee samaan suuntaan:

“Hän on jotenkin enemmän ja minä olen vähemmän.”

Ulospäin tämä ei välttämättä näy paljonkaan. Hoidat velvollisuudet, olet fiksu ja aikaansaava, mutta pääsi sisällä pyörii jatkuvasti hiljainen vertailu, jossa sinä häviät. Lopputulos voi olla raskas: häpeä, riittämättömyyden tunne ja kokemus siitä, että olet aina vähän jäljessä.

Tässä tekstissä haluan avata sinulle yhden olennaisen oivalluksen: jatkuva itsensä vertaaminen ei ole merkki siitä, että olisit heikko tai kateellinen ihminen. Se voi olla opittu selviytymismenetelmä, joka on joskus suojannut sinua – ja siksi se on jäänyt päälle. Kun ymmärrät tätä mekanismia paremmin, suhde itseesi ja muihin voi alkaa hiljalleen muuttua.

Miksi vertaamme itseämme jatkuvasti muihin?

Moni ajattelee, että jos vertaan itseäni muihin koko ajan, vika on luonteessani. “Olen vain tällainen kateellinen, riittämätön tai epäkypsä.” Mutta asia on todennäköisesti monimutkaisempi.

Jatkuvalla vertailulla voi olla juuria lapsuudessa tai nuoruudessa. Olet todennäköisesti oppinut silloin esimerkiksi, että:

• huomio oli usein siinä, miten muut tekevät: “Katso, miten hyvin siskosi teki tuon”
• sinua verrattiin suoraan muihin: “Miksi et voi olla yhtä reipas kuin X?”
• hyväksyntä ja arvostus olivat kiinni siitä, että olit tarpeeksi hyvä suhteessa muihin

Hermosto ja mieli oppivat tästä yhden perussäännön: “Jos tarkkailen koko ajan muita, ehkä pysyn turvassa. Jos huomaan, missä olen huonompi, voin yrittää korjata sen ajoissa.”

Eli vertailu ei oikeastaan etsi totuutta siitä, kuka on parempi. Vertailu yrittää suojella sinua häpeältä, hylätyksi tulemiselta tai pettymykseltä. Se vain tekee sen aika kömpelöllä ja kivuliaalla tavalla.

Miksi tavalliset ratkaisut eivät auta jatkuvaan vertailuun?

Kun jatkuva vertailu alkaa, usein tarjotaan kahta ääripään ratkaisua.

1. “Älä välitä siitä, ole vain oma itsesi.”

Tämä kuulostaa kauniilta, mutta jos sisälläsi elää vuosien, jopa vuosikymmenten oppi siitä, että arvosi mitataan vertailemalla muihin, pelkkä ajatus “älä välitä” ei kanna. Se voi tuntua jopa loukkaavalta: “Jos voisin olla välittämättä, olisin tehnyt sen jo.”

2. “Paranna itseäsi niin kauan, että olet tyytyväinen.”

Tästä voi tulla ikuinen projekti… Lisää kursseja, lisää saavutuksia, lisää ulkoisia muutoksia… Välillä olo helpottaa, mutta vertailu löytää aina uuden kohteen. Ulkonäöstä osaamiseen. Osaamisesta tunne-elämään. Tunne-elämästä vanhemmuuteen. Maali siirtyy aina vähän kauemmas.

Yhteistä näille toimimattomille neuvoille on se, että kumpikaan ei kosketa todellista juurisyytä: sitä, miten hermostosi ja mielesi ovat oppineet tulkitsemaan ympäristöäsi ja omaa arvoasi.

Vertailun ääni ei ole sama asia kuin totuus sinusta

Vertailun ääni päässäsi ei ole mikään neutraali totuudenpuhuja. Se on sekoitus:

• menneitä kokemuksia siitä, miten sinua kohdeltiin
• sitä, miten olet nähnyt muita arvioitavan
• omia selviytymismenetelmiäsi, kuten ajatusta: “Jos olen tarpeeksi hyvä, minua ei hylätä”

Se ääni voi olla todella ankara, mutta se ei edusta sinua kokonaisuutena. Sinussa on myös toinen osa:

• se, joka huomaa, että olet väsynyt tähän jatkuvaan häviämiseen
• se, joka näkee, että elämässäsi on asioita, joissa et ole huonompi, vaan yksinkertaisesti vain oma itsesi
• se, joka kaipaa lempeämpää tapaa olla suhteessa itseesi ja muihin

“Olla huonompi kuin muut” ei ole identiteettisi, vaan yksi tapa katsoa itseäsi. Ja koska tämä tapa on opittu, siitä voi myös oppia pois.

Pieni harjoitus: vaihda mittaria hetkeksi

Et voi käskeä itseäsi lopettamaan vertailua vain päättämällä niin. Voit kuitenkin alkaa muuttaa sitä, mitä tarkkailet. Kokeile seuraavaa pientä harjoitusta seuraavan kerran, kun huomaat vertailevasi itseäsi muihin.

1. Huomaa vertailu

Esimerkiksi näet somessa jonkun, joka näyttää aikaansaavammalta, kauniimmalta tai menestyneemmältä. Mieli alkaa pyörittää:
“Hän on X, minä en ole mitään.”

Älä vielä yritä päästä ajatuksesta eroon. Huomaa vain, että vertailu käynnistyi.

2. Nimeä ääni mielessäsi

Sen sijaan, että uskot ajatuksen heti, sano hiljaa mielessäsi: “Tässä puhuu nyt se vertailija, joka yrittää pitää minut turvassa.”

Pelkkä nimeäminen voi auttaa ottamaan pienen askeleen taaksepäin. Et ole enää täysin yhtä vertailun äänen kanssa, vaan alat tarkkailla sitä.

3. Vaihda mittaria

Kysy itseltäsi: “Mitä tämä ihminen näyttää priorisoineen elämässään?”
Ja sen jälkeen: “Mitä minä olen priorisoinut viime aikoina – ehkä ihan syystäkin?”

Ehkä toinen panostaa näkyvästi uraan ja ulkonäköön. Sinä olet ehkä viime vuodet kantanut vastuuta perheestä, toipumisesta, terveydestäsi tai läheistesi hyvinvoinnista. Silloin oleellinen kysymys ei enää ole: “Kumpi on parempi?”
Vaan: “Meillä on erilaiset elämäntilanteet, polut ja painotukset.”

4. Tee yksi pieni omaa arvoasi tukeva teko

Kysy: “Mikä olisi yksi pieni teko, joka vahvistaa omaa linjaani?”
Se voi olla esimerkiksi:

• pieni tauko ja pari rauhallista hengitystä
• puhelimen laittaminen pois
• viesti ihmiselle, josta välität
• lyhyt kirjoitus siitä, mitä olet tänään tehnyt hyvin, vaikka kukaan muu ei näe sitä

Harjoituksen tarkoitus ei ole tehdä sinusta parempaa, vaan sen on tarkoitus opettaa sinua vähitellen katsomaan itseäsi toisesta kulmasta. Joka kerta kun teet näin, saat uuden kokemuksen: “Ehkä en olekaan koko ajan häviöllä. Ehkä pelaan vain eri peliä.”

Kun itsensä vertaaminen muihin vähenee, mitä alkaa tapahtua?

Kun tätä työtä tekee toistuvasti – ja siihen yhdistää syvempää tunnetyöskentelyä ja hermoston rauhoittamista – moni huomaa pikkuhiljaa, että:

• vertailun ääni vaimenee
• pystyt katsomaan muita lempeämmin
• toisen onnistuminen ei tunnu yhtä helposti todisteelta omasta huonommuudestasi
• uskallat aloittaa uusia asioita rohkeammin
• epäonnistuminen ei tunnu yhtä vahvasti todisteelta siitä, että olet luonnostasi huono

Tämä ei ole pikaratkaisu, vaan se on perustavanlaatuinen suunnan muutos. Ja se on täysin mahdollinen, kun alat kohdella itseäsi kuin sellaista ihmistä, joka ansaitsee muutakin kuin jatkuvaa huonommuudesta muistuttelua.

Et ole rikki, vaikka vertailu olisi ollut mukana elämässäsi pitkään
Jos tunnistit itsesi tästä jatkuvan vertailun kuvauksesta, niin toisekseen: et ole ainoa.

Olet ehkä elänyt pitkään maailmassa, jossa oma arvo on pitänyt todistaa uudestaan ja uudestaan. Mielesi ja hermostosi ovat voineet oppia reagoimaan sen mukaisesti, mutta sitä kaavaa voi kuitenkin purkaa. Kurssillani syvennetään tätä työtä käytännön tasolla: edetään askel askeleelta siitä, miten vertailun juuret syntyivät ja miten voit rakentaa lempeämmän ja realistisemman tavan olla suhteessa itseesi ja muihin.

Jos kiinnostuit tutkimaan tätä mahdollisuutta pidemmälle ja haluat nähdä, millaisia harjoituksia ja oivalluksia se sisältää, löydät lisätiedot täältä.